Ympäristötoimittajien syksy tuo mukanaan uutistapahtumien, tiedotteiden, kutsujen ja tapahtumien lisäksi yhteistä toimintaa jäsenistölle.
Vuoden päätapahtuma on Ympäristöjournalismin päivä. Se on Helsingissä Merkki- museossa torstaina 20. marraskuuta kello 15-20. Ohjelma tarkentuu vielä, mutta luvassa on muun muassa tarinoita siitä, mitä eri reittejä jäsenemme ovat päätyneet ympäristötoimittajiksi. Samalla katsotaan tulevaisuuteen ja pohditaan, mitä ympäristöjournalismin tulisi olla nykymaailmassa. Kovaa asiaakin on. Teemana ovat tänä vuonna uusiutuvaan energiaan ja vihreään siirtymään liittyvät näkökulmat, niin myönteiset kuin kielteisetkin ja se, miten toimittajat pysyvät perässä laajassa kentässä ja mittakaavoissa. Tapahtuma pitää toki sisällään myös vapaata yhdessäoloa hyvässä seurassa. Lisäksi palkitaan valitaan ansioitunut ympäristötoimittaja, joka palkitaan perinteisellä Tiedon haravalla. Kysely ehdotuksista tulee jäsenistölle myöhemmin, samoin kutsu itse tapahtumaan.
Uusia tuulia on luvassa myös tiedotukseen. Vastedes yhdistykselle lähetetyt tiedotteet ja kutsut kulkevat yhdistyksen sihteerin Eeva Pitkälän kautta osoitteesta sihteeri@ymparistotoimittajat.fi.
Mikään ei tietenkään korvaa omaa yhteisöä ja henkilökohtaisia kontakteja. Siksi Ympäristötoimittajat järjestää jatkossakin omia tapahtumia jäsenille.
Haluamme myös näkyä nykyistä enemmän sosiaalisessa mediassa. Tähän tarvitsemme apua. Jäsenistöstä löytyy varmasti osaamista, jotta saisimme aikaan toimivat Facebook- sivut. Ilmoittaudu somesivujen tekijäksi ja ota yhteyttä sihteeriin sihteeri@ymparistotoimittajat.fi tai allekirjoittaneeseen puheenjohtaja@ymparistotoimittajat.fi. Maksamme työstäsi pienen korvauksen. Instagram on myös työn alla. Sisältöä ryhtyy tuottamaan Kirsti Sergejeff.
Muista syksyn tapahtumista tiedotamme myöhemmin erikseen.
Kutsumme Ympäristötoimittajat ry:n jäsenet Hyytiälän metsäasemalle 25.–26.9.2024. Helsingin yliopiston tutkimusasema sijaitsee Juupajoella noin tunnin ajomatkan päässä Tampereelta koilliseen. Esittelemme yön yli kestävällä matkalla aseman toimintaa sekä metsä-, puumateriaali- ja ilmakehätutkimuksen uusimpia tuloksia. Käymme myös Periferia-taidekävelyllä.
OHJELMA
Keskiviikko 25.9.2024
Junayhteyksiä Orivedelle – klo 15.00 Helsingistä – klo 17.06 Tampereelta – klo 16.12 Jyväskylästä – Klo 17.35 kuljetus Oriveden asemalta Hyytiälän metsäasemalle – 18.00 – 18.45 Tervetuloa ja illallinen vanhassa ruokalassa Aseman johtaja Juho Aalto – 18.45 – 19.15 Puurakennuksen, ympäristön ja käyttäjien vuorovaikutuksen tutkimus Living labissa. Mitä rakennuksessa majoittuvista voidaan mitataan heidän oleskelunsa aikana? Apulaisprofessori Tuula Jyske Huoneiden luovutus – 19.30 – 21.00 Iso ja pieni rantasauna kuumina Kävelymatkalla saunoihin tutustuminen Hyytiälän metsäaseman pihapiiriin ja rakennuksiin – 21.00 iltapala
Torstai 26.9.2024
-7.00 – 8.00 Aamiainen uuden rakennuksen ruokalassa. Huoneiden luovutus viimeistään klo 9.00 -8.15 – 9.00 Sienirihmaston avulla tuotettuja tai puunjalostuksen sivuvirroista jalostettuja eristemateriaaleja, apulaisprofessori Tuula Jyske. Tauko - 9.15 – 10.00 Metsien ja ilmakehän välinen vuorovaikutus – avain metsien ilmastorooliin, yliopistotutkija Pauliina Schiestl-Aalto -10.00 – 11.00 Käynti SMEAR-tutkimusasemalla (Station for Measuring Forest Ecosystem – Atmosphere Relations) Juho Aalto ja Pauliina Schiestl-Aalto 11.15 – 12.00 Lounas – 12.00 – 12.45 Monitavoitteinen suometsien hoito on rakettitiedettä, suometsätieteen professori Annamari Laurén – 12.45–13.30 Periferia-taidekävely (1,5 km) – 13.30 – 14.00 Lähtökahvit – 14.00 Yliopiston viestintä toimittajien apuna 14.55 taksikuljetus Oriveden asemalle 15.26 Paluujuna Helsinkiin ja Tampereelle 15.32 Paluujuna Jyväskylään
Käytännön tietoa ja ilmoittautuminen Majoitus on yhden hengen huoneissa, joita on 16:lle. Torstain ohjelmaan voi hyvin osallistua päiväseltäänkin. Osallistujien maksettavaksi tulevat ainoastaan matkat Orivedelle. Junaliput esim. Helsingin ja Oriveden välille maksavat nyt hankittuina noin 10 € suuntaansa. Järjestämme kuljetuksen Oriveden rautatieasemalta Hyytiälän metsäasemalle. Voit ilmoittautua vierailulle tästä linkistä. Ilmoittautuminen päättyy 16.9. klo 12.00.
Toivomme sitovia ilmoittautumisia ja pikaista osallistumisen perumista, jos matkalle tuleekin este, jotta voimme tarjota paikkoja muille. Toivottavasti tapaamisiin Hyytiälässä!
Ympäristötoimittajien elokuinen retki Orivedelle sisälsi monipuolista ympäristö- ja kulttuuriohjelmaa.
Taidekeskus Purnun kesän 2024 näyttely käsitteli näköhavaintoa, sen hämärtymistä tai tahallista sekoittamista ja häirintää. Tässä taiteilija Petri Kiviniemen havainto luonnon keskellä. Kuva: Tarja Heikkonen.
Kävimme koulussa, koulumetsässä ja taidenäyttelyssä Längelmäveden rannalla. Tutustuimme Oriveden Kampuksen (ent. Oriveden Opisto) ja työväentalo Taiston uuteen elämään ja toimijoihin sekä ”maailmanparantaja”-opettajiin. Ja paljon muuta.
Alla muutamia kuvamuistoja sekä linkkien takana Matkabloggaavan Mummon alias Kirsti Sergejeffin sekä Tarja Heikkosen kuvaukset vierailluista kohteista. Kuvat tällä sivulla Auli Kilpeläisen, ellei ole toisin mainittu.
Oriveden yhteiskoulun 8- ja 9-luokkalaiset pääsivät ympäristötoimittajien haastateltaviksi ja lopuksi yhteiskuvaan toimittajien ja opettajiensa Minna Vasaran ja Marjo Grönvall-Jokelan (eturivissä mikkitelineen oikealla puolella) kanssa. Kuva: Tarja HeikkonenKierrätyskassi on osa Oriveden yhteiskoulun Vihreän Lipun arkea ja koulun vastuullista ja kestävää toimintaa. Kassia esittelee toimittaja Mirja Karlssonille (oik.) opettaja Marjo Grönvall-Jokela, jonka suomalaisten kehitysjärjestöjen kattojärjestö Fingo valitsi ”vuoden maailmanparantajaksi”. Kuva: Tarja HeikkonenOriveden kaupunki tervehti vierailevia ympäristötoimittajia paketilla, joka sisälsi ympäristö- ja luontoteemaan liittyvää sekä villaista materiaalia, eli Suomen ”villasukkapääkaupunkina” tunnetun Oriveden villasukat. Ympäristötoimittajat kiertämässä Oriveden Kampuksen puistoa Kampuksen uuden toimitusjohtajan Maria Piiraisen (vas.) kanssa. Tässä ihaillaan legendaarista Opiston lampea, johon liittyy runsaasti tarinoita aiempien vuosikymmenten kulttuurikursseilta.Huuliharppufestivaalit 2024 osuivat Oriveden Kampukselle sopivasti samaan aikaan Ympäristötoimittajien retken kanssa. Virolainen huuliharpisti Alexey Kormin taikoi soittimestaan esiin sellaisia ääniä, joita ei ole totuttu kuulemaan huuliharpusta. Työväentalo Taistolla tutustuttiin maalämpöön ja muuhun energiansäästöön perinteikkäässä kansanfunkkis-talossa. Tässä niitä esittelevät talon aktiivit Jukka Luttinen ja Lauriina Lehtonen (toinen ja kolmas vasemmalta). Talon antiikkikirpputori houkutteli myös muutamiin ostoksiin. Kuva: Eeva PitkäläYmpäristötoimittajien Oriveden retki päättyi Purnun taidekeskukseen Längelmäveden rannalle. Jo 1960-luvulla kuvanveistäjä Aimo Tukiainen perusti Purnuun kesänäyttelyn, ensimmäisen laatuaan Suomessa. Tässä toimittajiamme Tukiaisen Liikevoitto-veistoksen äärellä.
Olipa mielenkiintoinen vierailu Oriveden yhteiskoulussa, joka on UNESCO-koulu kuten Oriveden lukiokin ja Vihreä lippu -koulu. Ennen ei ole Unesco-koulutermi tullut vastaan. Niitä on kuitenkin koko joukko Suomessa.
Seppo Leinonen esittelee Orivedelllä monimuotoista Varikon metsää. Koulun oppilaskunta ja luontojärjestöt ovat tehneet valtion omistamasta metsästä suojeluesityksen, ja sitä haluttaisiin käyttää koulun opetuskohteena. Kuva: Tarja Heikkonen
Ympäristötoimittajia kiinnosti varsinkin koulumetsä, joksi koulu on nimennyt läheisen Varikon metsän. Osassa metsää on aidattuna alueena vanha sotilasvarikko eli asevarikko. Metsä on kuitenkin siirtynyt puolustusvoimilta metsähallitukselle, noin 80 ha.
Varikon metsässä on reheviä lehtomaisia sekametsiä, tuoreita ja kuivia kankaita, kalliomänniköitä ja pieniä ojittamattomia soita. Kuva: Tarja Heikkonen
Itse metsästä nähtiin sateen ja muun aikataulun takia vain pieni pala. Se oli hyvin vanhaa, muhkeita haapoja, puroa ja lehtomaista sekametsää. Metsästä löytyy myös pieniä luonnontilaisia suotyyppejä. Koululla kuultiin metsästä oriveteläisen kuvittajan ja ympäristötoimittajan Seppo Leinosen tarinointia. Metsästä jätettiin suojeluesitys jo 2020, jossa vaadittiin hakkuista luopumista. Esityksen takana oli silloin järjestöjä kuten Bird Life ja Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiri ja Oriveden seudun luonnonsuojeluyhdistys. Koulun oppilaskunta teki 2021 metsän ei-aidatulle alueelle esityksen, että siitä muodostettaisiin koulumetsä ja oppilaat voisivat käyttää sitä tunneillaan. Alueella menee jo ulkoilukäytössä olevia polkuja.
–Valitettavasti siitä ei ole saatu virallista koulumetsää, vaan metsähallitus on meille todennut, että siellä saa liikkua jokaisenoikeudella. Joskus hurjissa suunnitelmissa ajateltiin sinne nuotiopaikkaa, se ei ole edennyt niin kuin haluttiin. Ajateltiin myös pysyväisluonteisempia, vaikka qr-koodilla varustettuja rasteja, siihenkään ei oltu suostuvaisia, opettaja Marjo Grönvall-Jokela kertoi.
Ympäristötoimittajien vierailulla kuultiin, ettei metsässä ole vielä ehditty käydä, kun koulukin vasta alkoi. Oppilailta kysyttiin millä oppitunneilla siellä voisi käydä. Esimerkkejä tuli kosolti: biologia, maantieto, englanti, liikunta, kuvaamataito, jossa metsää voisi esimerkiksi kuvata ja piirtää. Leinonen lisäsi, että metsään voisi ideoida vaikka mitä, voisiko siellä olla vaikka frisbeegolf-alue.
–Luontoa on pilattu niin paljon, että nyt olisi tilaisuus suojella vanhaa metsää ja joukossa nuorta metsää, joka on vasta varttumassa, Leinonen tuumi ja ehdotti, että koululaiset voisivat seurata, miten metsä muuttuu. Puu kasvaa 20 vuodessa aika korkeaksi.
–Havaintojen teko ja tallentaminen on tärkeätä. Jos vain käydään jossain, tulee helposti mieleen, että se paikka on ollut aina sellainen. Ei tiedetä, mitä se on ollut 20 vuotta tai 100 vuotta sitten. Talletetut tiedot ovat arvokasta kansalaistiedettä, josta tulevat sukupolvet voivat kiittää.
Esimerkkinä Leinonen mainitsi vaikkapa ympäristömyrkkyjen vaikutukset, jotka paljastuivat petolintujen pesimisen seurannassa.
Joka tapauksessa metsä on vielä pystyssä.
Yhteiskoulun ja lukion kestävän kehityksen painopisteiksi vuosiksi 2024–25 on valittu ”Ravinto ja terveys” sekä ”henkilöstön, oppilaiden ja opiskelijoiden hyvinvointi”. Koulun uusien oppimisympäristöjen ideoinnissa on mainittu koulumetsä, puutarha, vierailut ja uudet kumppanit.
Ja miksi tämä vierailu oli erittäin mieleinen: Olin 2014 julkaistussa Suomen luonnonsuojeluliiton Koulumetsä-projektissa yksi alullepanijoista ja kuuluin hankkeen ohjausryhmään, silloin liittohallituksen jäsenenä ja ympäristökasvatustoimikunnan puheenjohtan. Se oli vähän vaativaa, mutta innostavaa kokouksineen toimittajan työn ohessa.
Koulumetsähankkeelle haettiin ja saatiin rahoitus Metso-ohjelmasta (metsien monimuotoisuus-rahoja), ja se laajeni Raija ja Ossi Tuuliaisen säätiön lisärahoituksilla koulumetsäoppaaksi, jonka kirjoitti Virpi Sahi. Oppaassa on esitelty monia kouluja ja päiväkoteja ja miten niissä koulumetsää hyödynnetään. Oriveden yhteiskoulu ei ollut tuolloin vielä mukana. Hienoa nähdä, että ajatus on poikinut uusia koulumetsähankkeita!
Ympäristötoimittajat ry toivottaa kaikille jäsenille ja ei-jäsenille kaunista, leppoisaa ja oman oloista kesää!
Entä lähtevätkö ympäristötoimittajat itse kesälomille? Kyllä ja ei, kukin työnsä mukaan. Alan webinaareja, mediakutsuja ja tiedotustilaisuuksia on ainakin alkukesään tarjolla enemmän kuin toukokuussa oli hellepäiviä. Sähköposti suihkii jäsenillemme kutsuja mielenkiintoisiin ympäristöaiheisiin tilaisuuksiin ympäri maan.
Jos et ole jäsen, mutta tämä kiinnostaisi ja istuisi ammattikuvaasi, niin haepa Ympäristötoimittajien jäseneksi. Jos taas itse järjestät joskus ympäristöä sivuavia tilaisuuksia, laita tilaisuudestasi viestiä Ympäristötoimittajien puheenjohtajalle, sihteerille ja tiedottajalle.
Muun tarjonnan ohella yhdistyksemme järjestää jäsenilleen omia kesäretkiä. Kesälle 2024 on suunnitteilla mm. retki Pihlajasaareen, kesäretki tutustumaan Oriveden kulttuuri- ja ympäristöasioihin ja näyttelynpitoa Anjalankoskella. Syksyllä jatkammeHyytiälän metsäasemalle sekä ilmasto- ja energiateemaiselle ulkomaan matkalle Kreetalle!
Kuulemisiin ja näkymisiin, ja siihen asti kesää kaikille!
Ympäristötoimittajat ry järjestää Ympäristöjournalismin päivän joka toinen vuosi. Tapahtumassa jaetaan Tiedon harava tunnustuksena erityisen ansiokkaasta ympäristöjournalismista.
Vuonna 2023 Tiedon haravan sai kaksi journalistia: Suomen Luonto -lehden toimituspäällikkö Antti Halkka sekä Uutiouutiset-lehden päätoimittaja Elina Saarinen.
Ympäristötoimittajien puheenjohtaja Katja Lamminen (oik.) jakoi Tiedon haravat Elina Saariselle ja Antti Halkalle.
Maastobiologi journalistina
Antti Halkan palkitseminen perusteltiin näin:
”Antti Halkassa yhdistyy maastobiologi ja tutkiva journalisti, ja hän kirjoittaa laajalla skaalalla sekä luonnosta että monitahoisista ympäristöaiheista.
Hänellä on pitkän kokemuksen tuoma tietopohja luonnon- ja ympäristönsuojelun kentältä, ja hän on taitava ja nopea kaivamaan esiin puuttuvan datan, kun sitä tarvitaan. Hän osaa tulkita tilastoja ja kirjoittaa niistä ymmärrettävästi.
Antti Halkka on toiminut pitkään Suomen Luonto -lehden toimittajana ja sittemmin toimituspäällikkönä. Hän on väitellyt tohtoriksi aiheesta Muuttuva ilmasto ja Itämeren alueen eliöstö. Hän on toiminut myös mm. puheenjohtajana WWF Suomen merihyljetyöryhmässä ja Helsingin seudun luonnonsuojeluyhdistyksessä.
Antti Halkka tuntee luontoa ja sen prosesseja ja eliöitä ja liikkuu paljon maastossa, maalla ja merellä. Hän on osallistunut Ahvenanmaan saaristolintuseurantaan kymmeniä vuosia, ja hän on ollut keskeisenä henkilönä edistämässä merihylkeiden suojelua Suomessa ja erityisesti nostamassa tietoisuuteen itämerennorpan eteläisten lisääntymisalueiden huolestuttavaa tilannetta.
Hänellä on myös kyky tehdä hyvää yhteistyötä lehden avustajien kanssa ja taito juttujen editointiin ns. pihviä menettämättä.”
Jätehuollosta kiertotalouteen
Elina Saarisen palkinto perusteltiin näin:
”Elina Saarinen on noin kahdenkymmenen vuoden ajan kirjoittanut laadukkaasti vähemmän mediaseksikkäästä jätehuollosta. Ja vuosien saatossa hän on muuttanut toimittamansa Uusiouutiset-lehden jätehuoltopainotteisesta julkaisusta Suomen parhaaksi ja monipuolisimmaksi kiertotalouden erikoislehdeksi.
Elina osaa mainiosti ja asiantuntevasti käsitellä niin lainsäädännön vaikutukset kuin pienten oivallusten ja keksintöjen merkitykset kiertotaloudessa. Elina hallitsee siten sekä laajat kokonaisuudet että monet pienet yksityiskohdat.
Elina on vahvasti kiertotalouden edistämisen puolella. Hän tuo esiin myös asioita, joita ei muissa medioissa paljoa käsitellä. Vai kuinka moni meistä ympäristötoimittajista on osannut olla huolissaan hallituksen kaavailemista jätelain muutoksista, jotka koskevat vaikkapa kuntien jätehuoltovastuun kaventamista?
Kiertotalous ja jätehuolto ovat olleet ja ovat edelleen hyvin riitaisia asioita, sillä alan yritysten etu ei välttämättä ole ympäristönsuojelun etu. Tuoretta jätelakiammekin ollaan jälleen muuttamassa, nyt taas vahvasti yritysmaailmaa kuunnellen. Tässäkin tilanteessa tarvitsemme Elinan ammattitaitoisia kirjoituksia näidenkin muutosten vaikutusten selvittämisessä.”
Onnittelut molemmille palkituille tämänvuotisen Tiedon haravan saannista!
